Huhtikuussa 2012 Tarinakoneen historiassa kääntyi uusi lehti, kun Annen rinnalla Tarinakoneessa aloitti työelämävalmennettava. Tämä valmennettava olen minä, Maija Kanninen.
Olen koulutukseltani medianomi ja valmistuin Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta kesällä 2011. Varsinainen ammattinimikkeeni on käsikirjoittaja. Ennen Tarinakoneeseen tuloani olen kirjoittanut mm. näytelmiä, mainoksia, lyhytelokuvia ja kuunnelmia.
Käsikirjoittaja Maija Kanninen kurkistaa käsikirjoituksen takaa.
Tarinakoneesta kuulin ensimmäisen kerran kesällä 2011 ja mielestäni Tarinakoneen missio on tuore, mielenkiintoinen ja houkutteleva. Elävä esimerkki siitä, miten uusia ammattinimikkeitä syntyy luovalle alalle jatkuvasti. Yhteiskunnan tarpeet ja viestinnän muodot muuttuvat ja meidän luovien ihmisten on osattava vastata näihin tarpeisiin jo silloin, kun niitä ei oikeastaan ole vielä edes olemassa. On oltava visiönääri ja uudisraivaaja, joka näkee sen, mitä on tulossa ensi vuonna!
Uusi ammatti tarpeet tunnistamalla
Koska kristallipalloa ei ole, on uudet luovan alan tarpeet ja haasteet löydettävä olemalla vireä. On ”haisteltava” tuulia ja tunnusteltava mihin suuntaan ne mahtavat ensi vuonna kääntyä. Hyvänä esimerkkinä on pelikäsikirjoittaminen, josta kukaan ei ollut kuullutkaan kymmenen vuotta sitten. Tänään pelialalle on kova imu kaikista luovan alan osaajista.
Elämme niin sanotussa elämysyhteiskunnassa. Teollisuus katoaa länsimaista, kaupat siirtyvät nettiin ja ihmisten hoivaamisestakin tunnutaan selviävän yhä vähenevin käsiparein. Vanhoja ammatteja häviää jatkuvasti, mutta uskallan väittää, ettei millekään alalle synny uusia ammatteja samalla tahdilla kuin luoville aloille. Elämysyhteiskunta vaatii sisältöjä. Sisällöt vaativat tuottajia. Tarvitaan tarinankertojia, graafikoita, taiteilijoita, kuvaajia, äänisuunnittelijoita, nettiasiantuntijoita ja lavastajia. Sitä porukkaa, joka osaa luoda jatkuvasti erilaistuvia ja kehittyviä elämyksiä!
Hologrammeihin ja 4D:hen tottuneille kuluttajille ei elämykseksi riitä enää museon vitriini. Vitriiniin täytyy liittyä tarina, ääni ja valo – kaikki se mikä saa osakseen myös nirson nykyihmisen huomion. Yrityksen nettisivujen sisältönä ei voi olla enää pelkkä nimi, osoite ja kuva. Erottuakseen nettisivujen on kerrottava yrityksen tarinaa kaikin mahdollisin elementein. Näiden elementtien luomiseen tarvitaan uusia luovia ammattilaisia.
Katse laatikon ulkopuolelle!
Luovien alojen koulut kamppailevat säästöpaineiden alla ja moni valmistuu suoraan työttömyyskortistoon. On totta, että Suomen kokoiseen maahan mahtuu vain muutamia elokuvaohjaajia, tv-käsikirjoittajia tai taidemaalareita kerrallaan. Mielestäni niin luovan alan ihmisten kuin valtiovallankin tulisi kuitenkin laajentaa katsantoaan. Luovia ihmisiä kaivataan kaikkialla, eivätkä tarpeet tulevaisuudessa ainakaan vähene.
Luovan alan osaamista kaivataan kaikkialla. Luovan alan opinahjoissa tulisikin ennen kaikkea laventaa opiskelijoiden maailmankuvaa siten, että yhä useampi löytäisi ”uusia” ammatteja tai keksisi jonkin sektorin, jossa toimia. On utopiaa ajatella, että esimerkiksi kaikki käsikirjoittajaopiskelijat kirjoittaisivat pitkän elokuvan. Realistista on ajatella, että työllistyäkseen on käytettävä luovuutta. On osattava nähdä laatikon ulkopuolelle. Usein itsensä elättämiseen riittää hyvinkin pieni oivallus tai kapea sektori, jolla toimia.
Tulevaisuuden ammattinimikkeistä ei suurinta osaa vielä osata kuvitellakaan. Tulevaisuuden työt ovat ehkä vain jonkun luovan alan opiskelijan päässä olevia haihatuksia.
Näistä haihatuksista on kuitenkin osattava pitää kiinni ja niitä on kehitettävä. Se on nimittäin varmaa, että tulevaisuuden luovien alojen ammattinimikkeiden määrää rajoittaa vain luovuus.
Käsikirjoittaja Maija Kanninen on Tarinakoneessa työelämävalmennuksessa 1.4.-30.6.2012.