On tullut aika kirjoittaa vuoden viimeinen blogiteksti ja sitten heittäytyä hetkeksi joulun tunnelmaan, nauttimaan ja keräämään voimia. Olen jouluihminen, nautin kynttilänvalosta, joulun tuoksuista ja tunnelmasta. Joulussa on jotain sellaista taikaa, jota tarvitsen, että selviän talven pimeän ja kylmän keskellä kohti kevättä. Kuten muissakin asioissa, on myös joulun kokeminen yksilöllinen asia. Elämysbisneksessä on tapana sanoa: elämystä ei voi taata. Joulukaan ei ns. kolise ihan kaikille.
Jokainen rakentaa oman joulunsa tarinan, itselläni siihen kuuluu perinteitä, mutta usein myös jotain uutta. En ole omaan kotiini jouluisin tuonut joulukuusta. Uudessa asunnossani Tampereella on kuitenkin hiukan aikaisempaa tilavampi keittiö ja olen miettinyt voisikohan jotain joulukuusen tapaista tänä vuonna keittiöön kehitellä. Löysinkin alennusmyynnistä pieniä vanhanaikaisia punavalkoraidallisia karkkikeppejä eurolla ison läjän. Suunnitelmissani on nyt askarrella keittiön valkoiselle pöydälle niistä ja kuusenoksista hieman persoonallisempi ”joulukuusi”. Valkoinen, vihreä ja punainen toimivat hyvin yhteen ja jospa nuo kuusen oksat toisivat mukanaan kotiini myös joulun tuoksua!
Muutosten vuosi 2012
Tämä vuosi on ollut muutosten vuosi. Kesän alussa muutin Jyväskylästä Tampereelle. Muutto toi mukanaan paljon uusia kuvioita. Sekä koti että toimiston sijainti vaihtuivat. Tampere on minulle tuttu paikka, sillä valmistuin aikoinaan medianomiksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Paikan merkitys syntyy paljon muistoista ja minulle tässä kaupungissa on paljon muistoja; siksi Tampere on minulle erityinen.
Isoja käänteitä vuoden aikana ovat olleet muuton lisäksi yhteistyön käynnistyminen Lapin matkailutoimijoiden kanssa. Lapin yliopiston Ennakoinnista kilpailukykyä -hankkeen kautta toteutuneet tarinatyöpajat Sodankylässä, Utsjoella ja Sallassa ovat jääneet mieleeni seikkailuina itsellenikin vielä kovin uuteen Lapin kulttuuriin ja tarinoihin.
Vuosi oli erilainen myös siitä syystä, että kevään aikana Tarinakoneessa oli mukana myös työharjoittelija-käsikirjoittaja Maija Kanninen. Maija osoitti kykynsä tarinallistajana ja oli suureksi avuksi Jyväskylän yliopiston museon perusnäyttelyä koskevassa isossa käsikirjoitusprojektissa.
Lokakuun tähtihetkenä oli esiintyminen Matkailu muuttaa maailmaa -seminaarissa. Huikean hieno – ja hiukan absurdikin – kokemus saada olla osa näin isoa seminaaria ja esiintyä Sirkus Finlandian lavalla. Seminaarin tunnelma osoitti jälleen sen, mikä on paikan ja ympäristön merkitys elämysten luomisessa.
Tarinaidentiteetti-projekteista ja käsisprojekteista tulevat ensimmäisenä mieleen Nukula Oy:n Kuutamolla -iltojen käsikirjoitustyöt sekä Visit Lakeus -konseptin tarinaidentiteetin käsikirja japanilaisten tavoittamiseksi. Voimakkaasti mieleen on jäänyt matkailuyritys Kanttura Oulussa, siinä vasta hieno paikka. Paikan historian voima ikään kuin virtaa Oulunjokea pitkin väkevöittämään vierailijat. Vanha Valurin hahmo on tämän väkevöittävän voiman valaja. Tuntuipa se itsellenikin kuiskivan, että oikealla tiellä tässä ollaan.
Loppuvuodesta sain vierailla Kylämatkailuhankkeen valtakunnallisessa seminaarissa Peräseinäjoella puhumassa siitä miten kylien tarinat saadaan elämään. Omat juureni ovat Etelä-Pohjanmaalla ja siitä syystä olikin erityisen mukavaa olla seudulla puhumassa tarinallistamisesta. Kylissä on voimaa – ja tarinoita. Ei tarvitse muuttua, vaan ainoastaan vahvistaa sitä, mikä on ainutlaatuista ja aitoa. Kertoa ne tarinat, jotka halutaankin kuulla – ja jalkauttaa tarinat palveluihin erilaisin keinoin asiakkaan koettavaksi.
Tästä tuleekin mieleen viime syksyltä reissu ystävän kanssa, jolloin ajoimme pimeässä pieneen kylään Keski-Suomessa. Eksyimme ja tiet pienenivät; pimeys oli niin sankka kuin olla voi. Tien varsilla nousi hirventähystysrakennelmia, jotka tuntuivat pimeässä hohtavina pelottavilta. Tunnelma oli kuin suoraan Twin Peaks tv-sarjasta tai Mulholland Drive -elokuvasta. Kyllähän meillä olisi mahdollisuudet rakentaa aika jännittäviäkin seikkailuja pimeisiin metsiimme – sellaisille, joilla hermot kestävät ja mielikuvitus pysyy jossain karsinassa. Ei siis ehkä itselleni. Miten tuotteistaisimme pimeyden? Hiljaisuuden? Kylmyyden? Loskan? Miten hyödynnämme itseironiaa ja nauramme itsellemme – omalle vakavuudelle, ”mettäläisyydelle”, hulluudelle ja pedanttisuudelle. Se, mikä näyttää negatiiviselta ja huonolta asialta ei useinkaan ole sitä. Näkökulmaa muuttamalla juuri siinä voi olla se asia, jota meidän tulee vahvistaa. Todella kiehtovat tarinat syntyvät kontrasteista.
Vuoden vaihteen jälkeen on aika viimeistellä graduni elämyspalveluiden tarinallistamisesta Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriopintoihin. Projekti on jäänyt töiden varjoon, mutta nyt sitä ei voi enää siirtää; on vain laitettava mutkat sen osalta suoriksi ja gradu painoon. Ilmoittelen myös täällä blogissa heti kun gradu on luettavissa.
Kaiken kaikkiaan päällä on hyvä pöhinä, kuten on tapana sanoa. Tuleva vuosi tulee olemaan Tarinakoneen viides. Tuon numeron sanotaan symboloivan hauskanpitoa ja seikkailua. Toivotaan, että se pitää paikkansa!
Lämmintä joulua blogin lukijoille!
Tarinakoneen kotisivuilla myös tarinalammas intoutui jälleen laulamaan joulun kunniaksi! Käy kuuntelemassa!
Tarinakone toivottaa blogin lukijoille tarinan taikaa, joulun tuoksuja, lämmintä tunnelmaa ja onnekasta uutta vuotta!
