Julkaistu 22.02.2012

Hyviin tarinoihin sisältyy aina muutos. Päähenkilön elämässä tapahtuu asioita, jotka saavat hänessä aikaan muutoksen. Elokuvia katsoneena tiedämme, että elokuvan lopussa päähenkilö ei ole enää entisellään.
Kun 90-luvun lopulla opiskelin Tampereen ammattikorkeakoulussa elokuvan tekemisen taitoja, oli Christopher Voglerin kirja sankarin matkasta: ”Writers journey: mythic structure for writers” yksi omaan tekemiseeni eniten vaikuttaneista käsikirjoittamisen oppaista.  Sankarin matkan vaiheet ja sen vertautuminen ihmisen kasvuun omassa elämässään vaikutti minuun syvästi.
Viime aikoina olen ajatellut Voglerin luomaa sankarin matkan rakennetta huomattavan paljon. Lapin elämysteollisuuden osaamiskeskuksen luoma elämyskolmio-malli ei pääty elämykseen, vaan kolmion huipulla on muutoskokemus. Tästä myös Joseph Pine ja James Gilmore kirjoittavat ”Experience Economy” ja ”Authenticity” -teoksissa. Elämystalouden lisäksi on puhuttu myös muutostaloudesta.
Käsitteistä ja termeistä viis. Mikä on lopulta tärkeintä? Asiakkaan palvelukokemus. Kokemus, joka johtaa liikahdukseen asiakkaan sisimmässä. Varsinkin kun kyseessä ovat elämykset, haluamme jättää muistijäljen, joka säilyy ja jota lämmöllä muistellaan vielä pitkään matkan jälkeenkin. Merkittävää on sekin, että loppujen lopuksi myös todellisiin oppimiskokemuksiin sisältyy aina jonkinlainen tunnekokemus. Näin koen ainakin omalla kohdallani.
Sankarin matkan rakenne
Sankarin matka on yksi tunnetuimpia rakenteita saduissa ja elokuvissa. Miten sankarin matka sitten etenee?
Ensin esitellään sankarin tavallinen elämä; tylsä ja tyytymättömyyttä herättävä. Sankarin elämä muuttuu, kun hän saa kutsun seikkailuun. Tyypillisesti sankari ensin kieltäytyy kutsusta ja yrittää palata takaisin tylsään ja turvalliseen elämäänsä – paluu on kuitenkin mahdotonta.
Sankarin matkan seuraavassa vaiheessa sankari kohtaa auttajan. Auttajan – tai häneltä saadun taidon tai välineen – kanssa sankari on valmis ottamaan haasteen vastaan ja astumaan seikkailuun. Tarina etenee koettelemuksiin, joiden avulla sankari myös oppii omista vahvuuksistaan.

Sankari lähtee matkalle kohti tuntematonta löytääkseen jotain uutta maailmasta ja itsestään.

Tämän jälkeen lähestytään ”syvintä luolaa”, eli tarinan pelottavinta paikkaa. Täällä sankari joutuu kohtaamaan pahimmat painajaisensa suorittaakseen tehtävänsä. Koettelemusta seuraa luonnollisesti palkinto.
Tarina ei suinkaan lopu vielä tähän, vaan ennen kotiinpaluuta on vielä kohdattava äärimmäisempi koettelemus, jossa on usein kyse elämästä ja kuolemasta. Tässä kohtaa sankari hyödyntää jotain opittua tietoa tai taitoa juuri ratkaisevalla hetkellä – ja pelastuu! Tämän jälkeen sankari voi palata takaisin kotiin muuttuneena ja viisastuneena.

Tutulta kuulostava juoni, eikös? Sankarin matkan vaiheet ovat symboleja universaaleista elämänkokemuksista; ne vetoavat meihin menettämättä tehovoimaansa. Voglerin mukaan sankarin matkan rakennetta ei myöskään tarvitse hyödyntää tarinassa liian orjallisesti; vaiheita voidaan muutella, eikä myytti silti kärsi siitä.
Sankarin matka hyödyksi elämyspalveluissa!
Sankarin matka on dramaturginen rakenne, joka soveltuu hyvin käytettäväksi elämyspalveluiden tarinallistamisessa. Asiakas yksittäisenä henkilönä – tai vaihtoehtoisesti koko ryhmä – voidaan nähdä sankarina, joka kulkee elämyspolulla vaiheesta toiseen. Voimme kuljettaa asiakkaan arkisesta maailmasta uuteen maailmaan, jossa on mentoreita, jotka auttavat häntä polulla eteenpäin. Polulla edetään ja vastaan tulee koettelemuksia. Matkalla asiakkaalla on mahdollisuus tämän sankarin roolin kautta kokeilla omia rajojaan ja ”syvimmässä luolassa” kokea jotain, missä hän ylittää itsensä. Tämän jälkeen asiakas saa palkinnon ja voi palata takaisin omaan maailmaansa kokemusta rikkaampana; valmiina jakamaan tämän kokemuksen muiden osallistujien kanssa – jälkeenpäin myös läheistensä kanssa.
Sankarin matkan rakenne sopii erittäin hyvin erilaisiin elämyspalveluihin – erityisesti hyvinvointipalveluihin. Kukapa ei haluaisi kokea sankarin roolia! Tämä on yksi syy myös siihen, miksi kyseinen rakenteen avulla on toteutettu niin monia menestyneitä elokuvia. Ja samat lainalaisuudet pätevät myös elämyksellisten palveluiden tuottamisessa. Vogler on kuuluisa käsikirjoitusguru ja hänen työnsä jälki näkyy muun muassa elokuvissa Leijonakuningas,Titanic ja Pulp Fiction.
Itse olen kevyesti hyödyntänyt sankarin matkan rakennetta Nukula Oy:n Kuutamolla-iltojen tarinallistamisessa. Illoissa Kuunneito johdattaa asiakkaat matkalle vanhan kansan maailmaan metsän siimekseen. Polullle mukaan annetaan kuukauden teemaan sopiva täydenkuun viesti, joka pysäyttää hetkeksi pohtimaan omaa elämää: ”Olisiko elämässäni jotain ylimääräistä, josta voisin luopua?” Vanha kansakin tuli toimeen huomattavasti vähemmällä; ehkä jokin turhake sietäisi jo lähteä kierrätykseen. Muutos voi olla myös pieni.
Tässä Vogler itse kertoo sankarin matkasta ja kirjastaan:

Ja tässä linkki Voglerin sivuille.
 

Takaisin
© 2022 Tarinakone
webDesign: Mekanismi »
Copy link
Powered by Social Snap