Näin joulun alla on hyvä etsiä oma sisäinen tonttu ja ottaa ilo irti tonttuilusta. Oikeastaan tässä voisi olla uuden jouluperinteen paikka, tonttulakit päähän ja rohkeasti tonttuilemaan. Tämän vuoksi päätinkin haastatella Miia Hyväristä, sillä Miialla on kokemusta tonttuilusta. Miia on toiminut aikoinaan joulutonttuna Joulukassa, Rovaniemellä. Nykyään hän toimii Jyväskylän Kangas -kehittämishankkeessa projektikoordinaattorina, kirjoittaa Sanakoukussa ja tonttuilee edelleenkin aina, kun mahdollisuus on.
Miia kertoi, että itse tontun kannalta tärkeintä on se, että on oikeasti tonttu. Tonttu ei ole Miia Hyvärinen tai kuka tahansa muukaan ”työntekijä”, vaan tonttu on tonttu. Oman tontturoolin luominen, sen ymmärtäminen ja omaksuminen ja sen mukaan toimiminen aivan kaikessa on tärkein asia onnistuneessa tonttuhahmossa.
Kaikista Miian duuneista, tonttutyöhön perehdytys oli ehkä mieleenpainuvin ja paras.
”Loimme itsellemme oman tonttuhahmon aivan alusta, nimestä ja juuri omanlaisesta tonttukävelystä alkaen. Tarkoituksena oli löytää oma sisäinen tonttu, ja kyllä se vain löytyikin! Koska kyse oli nimenomaan joulutontuista, perehdytykseen kuului tietenkin myös muun muassa joululaulujen laulamista ja esittämistä muille. Lisäksi tontun työhön kuuluu paljon muutakin tavanomaisempaa mutta tärkeää askaretta, jonka vuoksi esimerkiksi matkailualan turvallisuuspassi suoritettiin samalla kertaa.”
Kuten niin monet joulutontut, myös Miian tonttu oli hauska, ystävällinen, avulias ja hivenen höpsö. Ja kuitenkin varsin taitava monessa asiassa!
Mutta mikä oli haastavinta tonttuilussa?
”Haastavinta itselleni oli ehkä se, kun tonttuminäni seisoi pilkkopimeän metsän siimeksessä yli tunnin odottamassa myöhässä ollutta vierailijaperhettä. Luulin, että pienet tonttujalkani jouduttaisiin amputoimaan, mutta onneksi tontuilla on aina lämmin takkatuli tai nuotio jossain odottamassa! Oikeasti nautin tonttuilusta niin paljon, ettei yksittäisiä haastavia tilanteita juuri ollut. Haastavinta aivan kaikille tontuille on varmastikin se, että pysyy roolissaan aivan koko ajan. Jokainen yksityiskohta on harkittu ja jokaisen tulisi pystyä toteuttamaan täysillä yhteistä tarinaa, jotta taika säilyy.
Yksi parhaimmista kommelluksista taas lienee se, kun menin hakemaan lastani päiväkodista työpäivän jälkeen. Vaatteet olin muistanut vaihtaa, mutta muu maskeeraus oli jäänyt paikoilleen. Kyllä siellä lauma viisivuotiaita (ja toinen mokoma hoitajia) ihmetteli, mitä tapahtuu, kun paikalle pöllähtää suippokorvainen ja -nenäinen ilmestys. Antoivat kuitenkin lapseni ja lapsi sai loistavan tarinan, jolla päteä koko talviaika: ”Meidän äiti on töissä tonttujen kanssa, ja siksi sen on välillä oltava niin kuin ne!””
Ilo irti joulutonttuilusta!
Miia kannustaa meitä ottamaan joulutonttuilusta ilon irti: ”Joulutonttuilu on niin hulvattoman hauskaa, että aivan jokaisen kannattaisi näin joulun alla koittaa etsiä sitä omaa sisäistä tonttuaan; samalla voi nimittäin löytyä myös lapsenmieli ja joulunilo. Voi pohtia millainen tonttu olisi, jos saisi päättää – minkä niminen, -näköinen ja kuinka hän liikahtelisi paikasta toiseen? Mikä olisi hänen tärkein tehtävänsä? Jo netistä löytyvät tonttunimigeneraattorit paljastavat, että kyllä tonttuasiat kiinnostavat! Tietysti on myös muistettava, että joulutontut ovat vain yksi alalajinsa ja tonttuja on vaikka kuinka paljon muitakin. Näistäkin on kokemusta, mutta se on sitten jo toinen tarinansa.”
Lopuksi vielä yksi kysymys, muuttiko tonttuilu sinua ihmisenä? Jättikö jotain pysyviä jälkiä?
”Olen tunnistanut tontun minussa jo kauan ennen virallista tonttuilua, mutta aivan varmasti tuo aika jätti jälkensä monellakin tapaa, joista kaikki ovat pelkästään positiivisia. Oivalsin tämänkaltaiseen työhön oleellisesti kuuluvan roolissa pysymisen tärkeyden ja sain valtavasti lisää voimaa ja iloa muihin asiakaspalvelutehtäviin, joissa olen sittemmin toiminut. Rohkeudesta puhumattakaan. Tonttuilun myötä minusta tuli myös jouluILOihminen.”
Tonttuisaa joulua ja valoisaa uutta vuotta Sinulle!