Katsoin juuri Yle areenalta 11.2.2011 esitetyn Voimala -ohjelman. Keskustelua käytiin julkisuudesta ja sen hallinnasta, tai tuon hallinnan mahdottomuudesta ehkä paremminkin. Paikalla keskustelemassa toimittaja Olli Ainola ja viestintäpäällikkö Eveliina Talvitie, ”julkkiskirjailijatyrkky” nimityksen saanut Henna Helmi Heinonen ja tutkija Susanna Paasonen.
Erityisesti kiinnitin huomiota keskusteluuun, jota käytiin Henna Helmi Heinoseen tekemiseen liittyen brändistä, brändin aitoudesta ja ns. rakennetusta brändistä. Kaksi jälkimmäistä eivät mielestäni ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Työssäni tarinallistajana lähden liikkeelle asiakaslähtöisyyden lisäksi yrityksen omasta brändistä. Tosin brändiin luen kuuluvaksi ei-materiaalisten seikkojen lisäksi myös kaikki konkreettiset yksityiskohdat, jotka yrityksen toiminnassa ja toimintaympäristössä ovat olennaisia. Koen, että olen yhdessä yrittäjän kanssa hakemassa juuri sitä aidointa ydintä.
Usein punainen lanka yrityksen historiassa on häkellyttävän hieno ja aito, mutta kertomatta jätetty. Brändi merkitsee eri asiaa eri ihmisille. Toisille brändi on kuin kirosana, jotain mahdollisimman epäaitoa. Itselleni brändi on aitoutta. Tai ainakin toimivat brändit ja sellaiset, joita itse haluan olla mukana rakentamassa. Sillä rakennettu on brändeistä aidoinkin. Kaikki viestithän ovat, toiset vähemmän toiset enemmän.
Minulle brändi on kuin se aidoin timantti yrityksen sisimmässä. Tuo aito timantti tuodaan esiin tarinankerronnan keinoin ja näin luodaan erilaistuneita, elämyksellisiä, inhimillisiä ja merkityksellisiä tuotteita ja palveluita.
Ps. Brändistä on kirjoittanut mainion elämänmakuisen kirjan Lisa Sounio. Olin kuuntelemassa Lisa Souniota Tulimyrsky -tapahtumassa marraskuussa 2010. Lisalle tarina on turinaa ja brändi pärstä ja sielu samassa paketissa.