Tästä alkaa Tarinakoneen uusi blogisarja, joka käsittelee eri elementtien käyttöä tarinallistamisessa. Blogisarjassa käsittelyyn otetaan erilaisia tarinankerronnan tapoja ja keinoja. Ensimmäisessä osassa suurennuslasin alle otetaan esineiden käyttö tarinallistamisessa.
Miten esineet tukevat tarinallistamista?
“Palveluun kuuluvat esineet sijoittuvat tiloihin tai muuhun ympäristöön. Esineiden, kuten ravintolan ruokalistan tai itsepalveluautomaatin, on tarkoitus on synnyttää vuorovaikutusta palveluntarjoajan ja asiakkaan välillä. Esineet voivat olla monimutkaisia ja isoja laitteita, kuten lentokentän matkatavarahihnat tai yksinkertaisia ja pieniä, kuten ravintolan lautasliina. (Saffer 2007, 177.) Palvelumuotoilussa esineet voivat olla myös palvelun tuotantoon tarvittavia esineitä, joita vain henkilökunta käyttää, mutta jotka silti ovat asiakkaalle näkyviä ja vaikuttavat palvelukokemukseen.”
Yllä oleva teksti on Mikko Koiviston lopputyöstä “Mitä on palvelumuotoilu? – Muotoilun hyödyntäminen palvelujen suunnittelussa”. Mikon lopputyö on edelleen ajankohtainen johdanto palvelumuotoiluun; sen voit ladata itsellesi tuosta linkin takaa.
Siinä missä esineet elokuvissa toimivat elokuvan tarinaa tukevana rekvisiittana, yritysmaailmassa esineet tukevat tarinallistamista. Palveluiden tarinallistamisen näkökulmasta esineet ovatkin matkailuyrityksen tarinamaailman rekvisiittaa.
Esineet ovat osa elämyspalveluiden toimintaa ja esineiden kirjo tarinallistamisessa voi olla hyvinkin laaja. Elokuvan puolella myös ruoka on osa rekvisiittaa, jos ruoka liittyy osaksi kohtausta; siksi laskenkin ruokailun osaksi myös elämyspalveluiden rekvisiittaa. Matkailuyrityksissä ruokailu ja sen esillepano on iso osa elämystä – myös ruokailuun liitettävät yksityiskohdat voivat olla osa tarinaa.
Toukokuussa kävin kouluttamassa matkailuyrittäjiä Utsjoella. Tämä kuva on tuolta reissulta Tankavaaran Kultakylän kahvilan edestä.
Elokuvan puolella rekvisiitta voidaan kokemukseni mukaan jakaa neljään erilaiseen rekvisiittaan, sama jako toimii myös elämyspalveluiden suunnittelussa. Rekvisiitta voi kuulua kuitenkin samanaikaisesti myös useampaan kategoriaan. Nämä kategoriat auttavat ymmärtämään rekvisiitan käytön erilaisia mahdollisuuksia.
Lavastusrekvisiitta
Esineet, jotka ovat kiinteästi tilassa – eli ovat osa lavastusta – ovat lavastusrekvisiittaa. Nämä esineet ovat tarinallistetun elämyspalvelun toimintaympäristön merkittävä osa.
Lavastus on voitu suunnitella vain tätä kyseistä elämyspalvelua varten tai lavastus voi olla osa matkailuyrityksen tarinaidentiteettiä, eli niin sanottua pysyvää lavastusta.
Käsirekvisiitta
Käsirekvisiitalla tarkoitetaan käsikirjoitukseen kirjoitettua rekvisiittaa. Käsirekvisiitta on hyvin olennainen osa tarinan toteutumista elämyspalvelussa. Se on yleensä tarinan näkökulmasta ja juonen etenemisen kannalta välttämätöntä rekvisiittaa. Nimitys johtuu tästä ja myös siitä, että käsirekvisiittalla viitataan yleensä rekvisiittaan, jota näyttelijät käsittelevät kohtauksessa.
Käsirekvisiitaksi ei kuitenkaan lasketa esimerkiksi autoa tai kahvinkeitintä, vaikka näitä kohtauksessa käytettäisiinkin. Nämä ovat toimintarekvisiittaa, josta lisätietoa alla. Käsirekvisiittaa sen sijaan ovat esimerkiksi kännykkä tai näyttelijän kohtauksessa käyttämä muistivihko.
Huomiorekvisiitta
Elokuvan puolella huomiorekvisiitta liittyy yleensä kuvakerrontaan. Se saattaa olla esine tai kohde, josta kohtaus alkaa tai johon se päättyy.
Elämyspalveluissa huomiorekvisiitta voidaan mielestäni nähdä visuaalisesti tärkeänä osana elämyspalvelua. Näitä voivat olla esimerkiksi ruuassa olevat koristeet, joihin asiakkaan katse kiinnittyy. Huomiorekvisiittaan ei tietenkään kiinnitetä asiakkaan katsetta turhan vuoksi, vaan se tukee myös tarinaa: tuo uutta tietoa tai syventää elämyksen kokemista.
Huomiorekvisiittaa voidaan käyttää myös asiakkaan mielenkiinnon suuntaamiseen; näin saadaan asiakkaan huomio suunnattua tarinan näkökulmasta olennaiseen kohteeseen. Syy-seuraus-suhteet ja asiakkaan kuljettaminen tarinan avulla tilanteesta toiseen on olennaista – myös tässä huomiorekvisiitta voi toimia apuna. Huomiorekvisiitta voi olla esimerkiksi kadonneen hahmon pudottama värikäs vaate metsässä. Vaatteen alta löytyy vihje hahmon olinpaikasta.
Toimintarekvisiitta
Ilman toimintarekvisiittaa palvelussa tapahtuvaa toimintaa ei voisi suorittaa. Koivisto mainitsi yllä, että esineet voivat olla myös tuotantoon liittyviä, jotain mitä vain henkilökunta käyttää. Toimintarekvisiitta ei kuitenkaan viittaa tähän – esineitä, joita tarvitaan tuotantoon kutsutaan tarinalähtöisessa palveluiden suunnittelussa tuotantovälineiksi.
Koen, että toimintarekvisiitalla tarkoitetaan sitä rekvisiittaa, joka on tarinan toimintojen kannalta välttämätöntä. Draama on toimintaa – tässä mielessäkin juuri draamallinen tarinankerronta sopii niin hyvin palveluiden tarinallistamisen lähtökohdaksi. Tarina tulee elämyspalvelussa todeksi toiminnan kautta. Asiakkaat ovat toimijoita ja kokijoita, toimintaan liittyvä rekvisiitta on olennainen osa tarinan rakentamista. Esimerkiksi Nukula Oy:lle käsikirjoittamissani Kuutamolla –illoissa käytetään kuuluutia nuotiopaikan siivoamiseen ei-toivotuista hengistä. Toiminta tehdään tarinan mukaan samaan malliin kuin vanha kansa aikoinaan. Näin ollen tässä elämyspalvelussa kuuluuta on toimintarekvisiittaa. Esine, jota tarvitaan elämyspalvelussa toiminnan suorittamiseksi.
Nukulan Kuutamolla-illoissa myös käytettävät astiat ovat tarinaan sopivat.
Blogisarjan seuraavassa osassa pohditaan, miten värejä voi hyödyntää tarinallistamisessa.