Seppä Ilmarisen työhaastattelu (Pohjolan Pidot) on Jyväskylän Nyrölässä sijaitsevalle Kallioplanetaariolle suunniteltu ja käsikirjoitettu elämystuote, joka on saanut inspiraationsa Kalevalasta. Tuotetta ei ole toistaiseksi viety tuotantoon saakka, mutta se on kuitenkin hyvä esimerkki tarinallistamisprosessin kulusta. Tuotteen pilottiluonteen vuoksi minulla on lupa avata prosessi myös julkisesti näkyväksi.
Kirjoitimme tuotteesta yhdessä Juha Ruuskan ja Satu Miettisen kanssa tässä Palvelumuotoilua käsittelevässä kirjassa. Kirjaa varten kävimme Juhan kanssa netin kautta keskusteluja aiheesta. Näitä keskusteluja oli alun perin tarkoitus jopa julkaista kirjassa, mutta päädyimme kuitenkin jättämään dialogin pois. Törmäsin dialogiin koneen tiedostoja siivotessa, otin yhteyttä Juhaan ja kysyin mitäs jos julkaisisi tämän? Juha pitä ideaa hyvänä ja näin dialogi löysi tiensä tänne Tarinakoneen blogiin. Julkaisen keskustelumme kahdessa osassa, tuntui että dialogi sellaisenaan oli liian pitkä julkaistavaksi. Tässä siispä niistä ensimmäinen.
Suuri osa tarinallistamisen ja palveluiden tarinakäsikirjoittamisen prosessista on jo tuttuja Tarinakoneen blogin lukijoille, mutta alla olevassa haastattelussa avataan näitä nimenomaan nyt tämän yhden esimerkki-tuotteen kautta.
Kuva: Jamk/Lutakko Living Lab Emmi Hakala. Kuvat havainnollistavat palvelun kulkua ja palvelua sitovan tarinan yksityiskohtia.
Juha: Mistä Pohjolan pidot sai alkunsa ja miten Kalevala sopii yhteen Kallioplanetaarion brändiin ja yritysarvoihin?
Anne: Kun mietitään sopivaa teemaa, olennaisinta on tutustua yritykseen ja sen arvoihin sekä tavoiteltavaan asiakasryhmään. Näin tehtiin myös Pohjolan Pitojen kohdalla. Kalevalan mytologia maailman synnystä sopii yhteen Kallioplanetaarion toiminnan kanssa. Myös yrityksen sijainti metsän keskellä ja järven lähellä tuki tämän teeman valintaa. Asiakkaille haluttiin luoda elämyksellinen ilta, joka hyödyntää yrityksen ainutlaatuista palveluympäristöä. Toki myös tämä tosiasia, että planetaario on rakennettu kallion sisään tuntui sopivan Kalevalan maailmaan ja ajankuvaan. Lisäksi Kalevala on asiakkaille jo entuudestaan tuttu teema.
Juha: Kallioplanetaario Pohjolan Pitojen näyttämönä näyttää tukevan oivasti tarinaa ja tuo aitouden tunnetta. Minkälaisia mahdollisuuksia tämä tarjoaa asiakkaalle kokea yrityksen brändi?
Juha: Olet työskennellyt elokuva- ja TV-tuotantojen parissa. Mitä tarinallistamisella tarkoitetaan ja mitä hyötyä siitä on?
Anne: Palveluiden kohdalla tarinallistaminen on palvelun osien yhteen sitomista tarinan avulla. Tarinalla tehdään palveluun juoni, luodaan syy-seuraus-suhteita. Kun käsikirjoitamme palveluun tarinan, saamme erilaistuneita ja elämyksellisiä palveluita. Lisäksi vahvistamme palvelun merkityksen ja tunteen tasoa.
Juha: Miten palvelukäsikirjoittamisen prosessi eteni Pohjolan Pidoissa?
Anne: Ensin selvitetään toiminnan taso, elementit jotka tuotteeseen kuuluvat. Pohjolan Pitojen kohdalla nuo elementit olivat toiminnallinen osuus avaruuskylässä, elokuvallinen esitys planetaariossa, saunominen ja juhlava illallinen. Tarinan avulla sidottiin nämä elementit yhteen. Ensin määritellään illan teema ja idea. Tämän jälkeen kirjoitetaan tarinasta synopsis eli lyhyt tiivistelmä. Tehdään niin sanottu rautalankamalli, josta sitten edetään yksityiskohtiin kuten dialogin kirjoittamiseen.
Juha: Niin elämysajattelussa kuin elokuvatuotantojen parissakin puhutaan lavastamisesta.
Miten palvelu lavastetaan onnistuneesti ja pitääkö henkilökunnan kouluttautua näyttelijöiksi ?
Anne: Tarina tulee todeksi muun muassa sen kautta, että tila jossa palvelu tapahtuu lavastetaan tukemaan tarinan maailmaa. Lavastaminen voi tapahtua hyvin pienilläkin tarinaa tukevilla elementeillä, kuten oikean aikakauden esineillä, metsän makuja sisältävällä alkumaljalla jne. Näyttelijöiksi ei tarvitse muuttua, mutta tarina ei toteudu, jos työntekijät eivät ole omaksuneet omaa rooliaan. Ammattinäyttelijöitä kannattaa mielestäni aina käyttää, jos kyseessä on erittäin tärkeä rooli, kuten esimerkiksi Kallioplanetaariossa Seppä Ilmarisen rooli.
Juha: Minkä näet elämyspalveluiden käsikirjoittamisessa suurimpana haasteena?
Anne: Yksi haasteista on faktan, fiktion ja toisaalta siis oppimisen ja viihtymisen yhteen sulattaminen. On huomioitava se, että käsikirjoitetaan tarinaa osaksi palvelua, joka toteutuu ainutlaatuisena. Myös improvisaatiolle ja muutoksille on siis jätettävä tilaa!
Toinen osa Tästä keskustelusta julkaistaan ensi viikolla. Heräsikö ajatuksia tai kysymyksiä, kommentoi rohkeasti. Voimme ensi viikolla Juhan kanssa vastata myös teidän kysymyksiin!