Viime viikolla tapasin matkailuyrittäjän, Paavon. Hänen luvallaan kirjoitan hänestä ja hänen tilanteestaan tänne Tarinakoneen blogiin.
Paavo on toiminut maatilamatkailun parissa sukunsa perinteikkäällä tilalla jo vuosikausia. Nyt hän on törmännyt siihen, etteivät vanhat markkinoinnin keinot tunnu riittävän. Palvelujakin pitäisi uudistaa. Pienelle paikkakunnalle on ilmaantunut kilpailevaa toimintaa, pitäisi erikoistua ja sinne pahaiseen sosiaaliseen mediaankin olisi jotenkin mentävä mukaan.
“Tarinaa meillä jo on”, kertoi Paavo. Mutta onko se oikeassa muodossa ja osataanko siitä kertoa? Siitä Paavo ei ollut niin varma.
Paavo halusi keskustella kanssani tarinasta ja siitä, mistä tarina löytyy. Teimme Paavon kanssa hieman Stooripuuta ja kerroin hänelle, että tarinallistamisella tarkoitetaan matkailuyrityksen koko toiminnan tarinallistamista. Tarinallistaminen on arvolähtöistä, rohkeaa ja inhimillistä tekemistä. Tarina jalkautuu yrityksen toiminnassa kaikkeen; se näkyy jo eteisessä, jatkuu tupaan ja ruokapöytään ja on osa myös kokouspaketteja tai vaikkapa mönkijäsafareita. Tarina ei ole vain markkinointitekstiä tai puhetta, vaan osa asiakkaan palvelukokemusta paikan päällä.
Stooripuun juuret ovat timanttia.
Paavo kuunteli ja kysyi epäuskoisena: ”Tarina ei siis olekaan vain tekstiä tai puhetta?” Selitin, että tarina on toimintaa, tarinatekoja. Tarinaidentiteetin käsikirja ja palveluiden tarinakäsikirjoitukset ovat suunnitelmia siitä, miten tarinaa tehdään todeksi kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla. Tästä kokonaisvaltaisesta tekemisestä – tarinallistamisesta – yrityksen tarina saa voimansa. Tarinaidentiteetin käsikirja antaa tarinalähtöisen sisältöstrategian koko yrityksen toiminnalle – auttaa rakentamaan yrityksen koko toimintaa ikään kuin tarinana.
Tarinan ohella Paavon huolenaiheena oli some. ”Mä en ole mikään somelainen”, Paavo naurahti. Lohdutin Paavoa, että eipä tässä itsekään aina tunne itseään niin somelaiseksi. Paavo helpottui kun kerroin, että olen itsekin sosiaalismediallisesti ujo, enkä aina todellakaan tiedä, mikä olisi paras tapa toimia somessa. Pihalla kuin lumiukko, mutta onneksi aurinko paistaa nauroimme yhdessä. Paavo kertoikin, että hän oli käynyt jo Zenton Hannan kanssa juttelemassa näistä some-asioista. Onneksi siis osaavaa asiantuntemusta on näihin asioihin hyvin tarjolla.
Kerroin Paavolle, että kannattaa lähteä liikkeelle tarinaidentiteetin tunnistamisesta ja suunnittelusta. Yrityksen oma tarinaidentiteetti ja siihen liittyvä käsikirja on koko yrityksen tarinallistamisen kivijalka. Sen avulla voi sitten lähteä miettimään oman tarinan näkymistä – myös siellä somessa.
Stooripuun runko on varattu asiakkaalle.
Listasin vielä lopuksi Paavolle rautalankamallin tarinaidentiteetin tunnistamisen vaiheista:
- Tunnista yrityksesi juuret eli aidot timantit avainsanoiksi. Tarinan on viestittävä aidointa ydintä yrityksen sisimmässä.
- Kirjaa Stooripuun runkoon itsellesi näkyväksi oma asiakaskohderyhmäsi – tee asiakaskohderyhmästä profiilikuvaus. Millaisia tyyppejä asiakkaasi ovat? Mitä asiakkaasi haluavat? Mitä pelkäävät? Mitä toivovat? Mikä tekisi palvelusta elämyksen asiakkaallesi? Mikä saa asiakkaasi pettymään? Mikä on asiakkaasi wow?
- Kirjaa vielä Stooripuuhun näkyväksi myös yrityksesi palvelut ja tuotteet.
- Stooripuun oksistoon voit nyt ideoida yrityksesi tarinaelementtejä. Millaisia tarinallisia teemoja on yrityksen toiminnassa? Millaisia hahmoja? Mikä on yrityksen nimen tarina? Millaisia tarinaelementtejä kumpuaa historiasta tai toimintaympäristöstä? Millaisia vertauskuvia tai symboleja yrityksen toimintaan voisi liittää? Tarinaelementit kumpuavat Stooripuun juurista!
- Rakenna tarinaelementeistä yrityksesi tarinallistamista ohjaava ydintarina. Sisällytä tarinaan sekä faktan että fiktion elementtejä. Löydä oma tyylisi.
Pidä tätä tarinaa punaisena lankana eli tarinalähtöisen suunnittelun ohjenuorana kaikessa tekemisessä!
Stooripuun oksissa kasvaa tarinan ituja.
Paavo sanoi, että koettaa nyt tehdä asioita itse. Onhan heillä näitä tarinoita ja onneksi veljenpojalla on tietokoneen toiminta hallussa, eiköhän siis apuja löydy.
Paavo rytisti paperin käteensä, otti Stooripuun ja katosi Tampereen aurinkoiseen iltapäivään. Jäin miettimään kuulenkohan Paavosta vielä. Miten mahtaa äijän käydä?
Mitä luulet, saako Paavo tarinansa rakennettua? Minkä luulisit olevan isoin haaste Paavolle? Ja entä sitten sosiaalinen media, miten Paavo voisi kertoa tarinaansa tämän päivän somelaisena?